Ahneet puunmyyjät?

Metsäteollisuus on huolissaan raaka-ainekustannustensa voimakkaista vaihteluista, joka lisää alan suhdanne herkkyyttä. Kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta suhdanneluonteisuus on hankala asia.

Teollisuus syyttää, että metsän omistajat vedättävät hintaa ja eivätkä tahdo myydä puuta. Venäläinen osapuoli on asiassa aina pimeäkortti, mutta sopiva ja helppo kohde arvostelulle onkin nyt suomalaiset metsänomistajat.

Markkinaperustaisessa metsätaloudessa metsänomistajat tekevät puunmyynti päätöksensä oman tuottovaatimuksensa perusteella. Mukana vaikuttavat myös omat arvostukset ja investointien suuruus. On täysin ymmärrettävää ja oikeudenmukaista, että metsäomistajan motiivina on kannattava ja kilpailukykyinen metsätalous, yhdistettynä tiettyyn tuottotavoitteeseen. Metsäomistajalla on elinkeinonharjoittaja ja yrittäjänä hänellä on oikeus aktiiviseen omien tuotteidensa hinnoitteluun.

Kuitenkin yhtiöt ilmoittavat samaan aikaan tuotannonleikkaukkista, pakkolomista ja tehtaiden lakkauttamisista. Millä perusteella? Tuottavuus ei ole sillä tasolla kuin he haluaisivat. Metsäteollisuudella on siis yksipuolinen oikeus vaatia tuottoa omassa toiminnassaan. Metsänomistajalla ilmeisesti ei.

On tietysti tärkeää saada puuta tasaisesti ja kilpailukykyiseen hintaan. Toimitusvarmuus on elinehto, raaka-ainepulan takia menetettyjä asiakkaita on vaikeaa ja kallista houkutella takaisin. Metsänomistajien syyttely ei kuitenkaan tuo tähän ratkaisua.Energia ja sen hinta on tärkeä tekijä metsäteollisuudessa. Energiaa tulisikin tuottaa järkevästi ja uusiutuvista luonnonvaroista tehtävää bioenergiaa tulee kehittää maltilla. Esimerkiksi useasti kierrätetty kierrätyspaperi ja jätteitä tulisi ohjata energiantuotantoon ja säästää puuta raaka-aineeksi jalostavaan teollisuuteen.

Raul Lehto

Perussuomalaiset