Mustaa pekkaa kuntajaolla

Hallitus masinoi kuntajakoa josta ei puutu vauhtia, eikä vaarallisia tilanteita. Kyse on isojaosta, jossa kritiikki lannistetaan  pelon ilmapiirillä, argumentoijien mitätöinnillä, kiireellä ja sopivasti asiaan faktoja sekoittaen.  Jako on  ylhäältä ohjattuna tehty kirjoituspöytätyö. Selvitysvastuu sysätään kunnille ja kaupungeille, kuin oikeudessa puolustautuville syytetyille. Valmiina tuomittuina, kuulemisen ollessa näennäistä.

Selvää on, että rakenteellisia muutoksia maassamme tarvitaan useammallekin osa-alueelle, mm kuntakartalle. Mutta kategorinen tapa ei toimi tässä jaossa. Saajat hierovat käsiään yhteen, maksajat ovat kauhuissaan. Viedään rahat, maksajat ja tapa elää. Kunta on paljon muutakin kuin palveluja.

Kuntajaon pohjaselvitys on tehty pohtimatta kunnille kuuluvia tehtäviä ja vastuidenjakoa, mm SOTE selvitykset ovat vasta aluillaan. Jaon vahvuutena on mainittu mm. kuntaverojen tasaaminen ja kasvun hallitseminen, enpä usko. Työryhmä ilmoitti kuulijoilleen Kouvolassa, että leikkauksia työryhmä ei hae, ei niin, ne jäävät väistämättä kunnallisten päättäjien ja virkamiesten tehtäviksi. Leikkaukset tulevat olemaan merkittävässä osassa, koska jakoalueilla ei jaettavaa ylijäämää ole tasauksen tekemistä varten.

Kunnat velkaantuvat kokonaisuudessaan 1 mrd ja valtio 7 mrd € vuodessa. Mikään jako ei tätä kehitystä sinällään muuta. Tarvitaan valtiotason toimia, hyvänä esimerkkinä  vuodenvaihteessa tehty energiaveron leikkaus. Energiaintensiivistä teollisuutta on  siirtynyt alihankkijaketjuineen takaisin alkulähteilleen. Yhteisöveron muutokset ja vakaa politiikka näiden edellämainittujen suhteen paikkaa kestävyysvajetta parhaiten. Olen valmis väittämään, että esim ratayhteys rannikolta itään ja länteen, yhditettynä kunnolliseen pohjois-etelä liikenteeseen olisi suurempi tekijä maakunnalle kuin mikään jakopokeri.

Tässä pokerissa synnytetään kovin vähän uutta, vanhan vikoja korjaillen hyvää ei saada. Hyvät ja huonot nippuun laittamalla ei saada aikaan yhtä hyvää. Tässä pokerissa vahvimmat kädet ovat metropolialueilla, jossa rahaa todella liikkuu. Lillukanvarsilla pelaaminen ei tuo tulosta. Järkevä kuntarakenne työssäkäynti alueella, joka kuitenkin aina on kuntakokoa suurempi tuo tervettä kilpailua. Kilpailu tuo vireyttä kuntiin ja kaupunkeihin ja pitää päättäjät valppaina. Kilpailu on myös yritysten etu. Jähmeitä rakenteita maassamme on riittävästi, ei niitä väkisin tarvitse lisää puristaa. Jättikuntien monopoli ei ole tervettä.

En kiistä muutosten tarvetta, mutta terveyttä ja vireyttä on sekin, että kuntakarttamme koostuu erilaisista ja erikokoisista kunnista, joilla kaikilla on halu kehittyä.  Terveydenhuollon suuret ongelmat, kuten ennakoiva- , oikea-aikainen hoito ja kuntoutus eivät uudistuksella ratkea. Ratkaisuna voisi olla sen sijaan jopa kokonaisen maakunnankokoiset erikoistuneetkin tuottajat, joiden asiakkaina voisivat olla paikalliset terveyspiirit.  Jäseninä niissä voivat olla kunnat ja jopa yksityisetkin toimijat. Tällöinkin muodostuu rahoille se kuuluisa  ”yksi hattu” josta voidaan ohjata varoja. Tuottajamallissa on myös mahdollista ruokkia tervettä kilpailua ja palkita onnistumisista. Tämäkin voisi parantaa itseohjautuvuutta toimintojen oma-arvioinnissa.