Puhdas maa

Suomi on puhdas maa korruptiosta on yleinen käsitys. Se ei pidä paikkaansa. Maassamme on pitkään jatkunut maan tapa, jota ei tunnisteta tai ei haluta tunnistaa korruptioksi. Usein sitä kutsutaan kehittämiseksi tai yhteiseksi hyväksi. Pintaa raaputtamalla jäljelle jää puhdas sulle-mulle hyvävelikapitalismi, jossa jaetaan mahdollisuuksia ja hankkeita tai muita tukiaisia rahoineen eteenpäin. Tätä esiintyy niin elinkeinoelämässä kuin kunnallispolitiikassakin. Vaikka maassamme ei päästä vastaaviin mittoihin kuin monessa muussa maassa on se silti korruptiota.

Samaan ykseyteen kuuluu vaatimus yhtenäisyyden vaade. Varoituksia lähtee herkästi, jos mielipide eriää pienestä piiristä tai heidän eduistaan. Täydellinen samanmielisyydenvaade kukoistaa näissä hoveissa ja pelkona on tietysti oman edun ja mahdollisen statuksen menettäminen ”piireissä”. Toistensa virheiden ja mielipiteiden valvojat tietävät, että jos joukosta tippuu niin takaisin on paha päästä. Korruptio voi olla myös psyykkistä.

Suomi kyllä pärjää vertailuissa ja niiden valossa voidaan kuvitella liikoja. Maa ei ole puhdas vain siksi, että esimerkkkimaissa pitää lahjoa opettajat, poliisi, lääkärit ties ketä, että elämälle voisi rakentaa minkäänlaista pohjaa. Tästä huolimatta maamme kaipaa avoimepaa keskustelua ja näiden klikkien paljastamista. Paljastaminen ja avoimmuus on kuitenkin lähes mahdotonta, koska korruptiota ei tunnisteta.

Suomi on korruptiosta yhtä puhdas kuin lumenalta paljastuvat pientareet.