Ei ryssävihaa, vaan realismia

Kirjoitin venäjän viisumivapauden aiheuttamista riskeistä ja vaaroista Kysa 20.1, Kari Sihvola vas. kommentoi kirjoitustani Kysa 22.1. Historiamme kahden vallan välissä on se mikä se on, mutta Ruotsin vertaaminen Venäjään on irvokasta. Läntisen maamme kehitys on ollut hieman toisella tasolla, eikä se ole lahdannut kymmeniä miljoonia kansalaisiaan tai miljoonia naapureitaan.

Neuvostoliitto sen sijaan on tarjonnut aikoinaan  kulttuuriaan "rikastamaan" elämäämme, onneksi se torjuttiin ja Neuvostoliiton valtiokokeilu jäi lyhyehköksi. Vasemmistopiireissä näemmä älähdetään edelleen, jos itäistä haastettamme joku uskaltaa arvioida, silloin tuomitaan ryssävihasta.

Vihasta ei ole kysymys, vaan realiteeteista. Uhkakuvia on luotu ja niihin on onnistuneesti vastattu, sitä kutusutaan riskienarvioinniksi. Katson, että näin on onnistuneesti tunnistettu riskit ja ohjattu kehitystä pois vaaravyöhykkeeltä.

Minulla on ollut kunnia tuntea monia venäläisiäkin diplomaatteja ja "tavallisiakin" kansalaisia, lihaa ja verta hekin ovat. Ongelmana on rikollisten piirien halu hyödyntää suomea sillanpäänä, sekä nyky venäjänkin hallinnon otteet. Paljon on muuttunut, mutta oikeusvaltio venäjä ei ole. Maassamme asuu tuhansia venäläisiä, Moskova seuraa tarkasti maansa kansalaisten etuja oman alueensa ulkopuolella. Se on myös ilmoittanut ajavansa heidän asiaansa tarvittaessa vaikka tankein, siitä on saatu myös näyttöä.

Hallinnon tukemat Nashinuoret, vapaasti riehuvat uusnatsijärjestöt ja vaikkapa Hodorkovskin kohtelu on vakava signaali riskeistä. Pienen maan on hyvä olla varovainen, jäniksen on oltava vikkelä jos lähtee painiin karhun kanssa.

Kauppaa on käyty itään aina ja muuttoliikettäkin on ollut, hyvä niin, mutta ongelmat ovat aina olleet ikiaikaisia. Niin myös mahdollisuudet.