YksityisautoiluAutoilijat maksavat erilaisina maksuina huomattavasti enemmän, kuin mitä liikenteen kehittämiseen palautetaan. Liikenteen veroluonteisilla maksuilla rahoitetaan monia ihmisille tärkeitä asioita. Tästä tuesta yhteiskunta kiittää syyllistämällä autoilijaa hiilidioksidi päästöistä. Totta on, että autoilu tuottaa niistä päälle 20%. Mutta samaan aikaan rautatiet, vesiliikenne ja lentoliikenne tapahtuu täysin ilman ”hiilidioksidi” laskua. Jos maamme todella halutaan pysyvän asuttuna kasvukeskuksien ulkopuolellakin on uudistuva autoverotus tehtävä huolella, kansantaloudelliset näkökohdat on punnittava tarkkaan.. Taloudelliset ja sosiaaliset erot on otettava huomioon. Käyttömaksut voivat nousta kohtuuttomiksi niille, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa hankkia uutta autoa. Taajama-alueiden ulkopuolella asuvien ihmisten on usein pakko liikkua omilla autoillaan. Tuloerojen kasvu lisää tuskaa oman liikkumisen aiheuttamista kustannuksista. Verotusta pitää muuttaa siten, että ostotilanteessa vähäpäästöinen vaihtoehto on parempi. Dieselverotusta ei ole haluttu uudistaa, vaikka painetta asian suuntaan on sekä taloudellisesti, että ympäristöllisesti. Dieselien on lisäksi helppo käyttää kokonaan biopohjaista kotimaistapolttoainetta. Autoveron madalluksissa tulee myös huomioida se, että vuotuiset veroluonteiset maksut tulee olla tuntuvasti pienempiä autoilla, joista autoverot on jo maksettu. Vanha auto, jolla ajetaan kohtuudella, ei tuota päästöjä enempää kuin paljon ajettu uusikaan. Täytyy myös muistaa kokonaisuus, uusien autojenkin valmistaminen tuottaa runsaasti päästöjä. Autonkäyttömaksun perustana pitää olla auton todelliset, eivät laskennalliset päästöt. Tällöin kuljettaja voi valinnoillaan ja ajokilometreillään vaikuttaa paitsi päästöihinsä, niin myös maksettavan veron määrään. Valtion intresseissä taas on vain verotulon maksimoiminen. Verotuksen ja maksujen täytyvät kuitenkin olla sellaisia, että syrjäseudulla asuvat tai työssään paljon ajavat eivät joudu maksamaan muiden huviajeluja. Tekniikka autokohtaiseen seurantaan on, ja sitä on myös koekäytetty. Asiasta päättää lopulta eduskunta, jonka päätöksiin monet erilaiset intressiryhmät pyrkivät vaikuttamaan.. Hyvän päätöksen tiellä saattaa olla poliitikkojen tarve yrittää tehdä päätöksiä, joiden tarkoitus on saada kaikki ryhmät tyytyväiseksi. Tässä on vaarana se, että kukaan ei ole tyytyväinen ”näennäisvihreisiin” päätöksiin. |