Vaaran vuosia on edessämme

Suomessa on seurattu Ukrainan sotaa ja Venäjän tapaa sotia. Varautumisen kannalta oleellista seurantaa. Kalustohankinnoin on parannettu materiaaleja ja laitteistoja vastaamaan nykyaikaa. Suomi ei ole kylmänsodan päättymisen jälkeen ajanut puolustuskykyään alas niin kuin kumppanimaat euroopassa, jotka luulivat rauhankyyhkyjen vaan lentelevän. Virheitäkin on tehty myymällä materiaalituotantoa ja lakkauttamalla valmistusta. On luotettu liikaa ulkomaiseen omistukseen ja saatavuuteen. Sota osoittaa, että materiaalikulutus tyhjentää varastot nopeasti eikä tuotanto vastaa nopeasti. Asiakkaita on jonoksi ja toimitukset poikkeusoloissa vaarantuneet, koska merikalustokin on ulos liputettu. 60% on muiden käsissä maassa, johon tuodaan ja viedään 90% tavarasta.

Venäjän kompuroinnin ei pidä herättää turhan ylimielisiä lausuntoja poliittiselta johdolta tai lietsoa puolustuskyvystä tai varsinkaan puolustuksen hinnasta liikaa huolettomuutta. Naapurin toimien kommentointiin riittää tosiasioiden kiihkoton tunnustaminen. Kommentoinnissa on havaittavissa räksytystä, mutta vähälle on jäänyt maahan tehty hyökkäys GPS häirinnän muodossa. Kehut puolustuskyvystä eivät lämmitä sankarivainajia. Maamme koskemattomuutta fyysisesti loukattaessa on maassa oltava asejärjestelmiä, joilla hyökkääjää satutetaan ankarasti minimoiden käytettävien joukkojen määrä.

Emme ole niin yksin kuin aikanaan, mutta realiteetti on, että meillä ei ole varaa kapeassa maassa menettää n. 100 km syvyistä aluetta hyökkääjälle. Vastaavan alueen Venäjä on varastanut toistaiseksi Ukrainalta. Jos vanhoja rajoja katsoo oli Viipuria lukuunottamatta perääntyminen aikanaan ”helpompaa” kun aluetta käytettiin sotatoimiin.

Meillä ei ole varaa menettää suuria joukkoja kaatuneita taisteluissa eikä sodan sivullisissa uhreissa. F18 hävittäjissä tai muussa kalustossa ei ole ylimääräistä. Invaasion tapahtuessa 100 km hyökkäys kolkuttaisi Helsingin portteja. Lyhyemmässäkin kiilassa olisi Kotka-Hamina alue moukaroitu. Tilanne on kaikille vaarallinen niin kauan kunnes Venäjä pakotetaan lopettamaan sota. Sen jälkeen voi haaveilla sotasyyllisten tuomitsemisesta. Kansainvälinen oikeus ei saa suojata takavarikoitua omaisuutta, joka pitää käyttää Ukrainan jälleenrakentamiseen.