Työttömyys on ykkösasia

Maassa on vajaa 300 000 työtöntä ja tilastoimattomat päälle.  Tilanne on katastrofaalinen, eikä tässä ole kriisitietoisuudesta hajuakaan. Maa makaa hetekalla pelkillä jousilla ja jokaista kättä tarvittaisiin tekemään työtä.

Työttömyys on myös sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspoliittinen kysymys. Pitkittyneestä työttömyydestä takaisin työelämään onnistuu harvoin vain työllistämistoimenpiteillä, usein unohtuu ihmisen sosiaalinen tilanne, toimeentuloon ja tukiloukkuihin liittyvät asiat yhdistettynä terveyteen, työ- ja toimintakykyyn ja näitä edistävän avun tarpeeseen. Työttömiä on kyllä muistettu avun sijasta syyllistää. Tosiasioita ei ole tunnustettu, työttömyys ei ole oma valinta. Työ ei lisäänny maahanmuutolla, leikkauksilla, eikä verotuksella. Työllisyys ei parane lisäämällä työvoimaneuvojien määrää, vaan mahdollistamalla työn teko ja teettäminen.

Keinoja voisi olla vaikka työllistäjäryhmät, jotka voivat palkat yhteisesti yhden tai useamman työntekijän, varsinaisen työpaikan vaihtuessa työnantajien tarpeiden mukaan. Tämä voisi olla toimivaan mm. ravintola- ja matkailualla, jos henkilölle järjestely toimii. Pienyrityksissä voitaisiin helpottaa ensimmäisen ja toisen työntekijän palkkaamista alentamalla työnantajamaksuja määräajaksi. Verotuksessa lisätyökäsite pitää unohtaa ja muuttaa verotus yhden kortin verotukseksi, jossa tulo voi tulla mistä tulomuodosta tahansa, esim olemalla osa-aikayrittäjä. Mikroyrityksissä voitaisiin luopua koko yrityskäsitteestä ja tilittää kiinteällä veroprosentilla tiettyyn tuloon saakka kerran kuukaudessa määrätty vero verottajalle, verohallinto jakaa siitä sitten eläkemaksut erilleen. Tämä vain rekisteröitymällä ja yhdistettynä vain yhden veron järjestelmään.

Tukiloukkuja voidaan purkaa tarkastelemalla vain tietyn tulorajan ylittämää osuutta, sama pitää saada käyttöön myös alv vapautuksissa ja huojennuksissa. Työttömän sijoittautumista uudelle paikkakunnalle voitaisiin tukea aluksi ilmaisella asunnolla. Uudelleen koulutuksessa pitää keskittyä raakaan faktaan, joka perustuu vain juuri kyseisessä työssä ja työpaikalla tarvittaviin taitoihin.

Tässä muutamia avauksia, joita sopisi kernaasti jalostaa paremmaksi, kuin keksiä torpedoja niitä upottamaan. Me emme tarvitse päättäjäksi enää yhtäkään edustajaa, joka sanoo ” ettemme me voi, vaan niitä jotka sanovat kyllä me voidaan”. Useamman kauden edustajilta tätä voivottelua kuulee liian usein. On voitava.