Vastuuta vapaa-ajan kalastukseen

Kalastus on suomalaisille läheinen vapaa-ajan harrastus, tätä mahdollisuutta pitää arvostaa, sillä euroopassa kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta. Lähivesiltä ja kesämökin kalavesiltä haetaankin yhä enemmän kalastuselämyksiä. Suomessa on monenlaisia kalastajia, vastuullisia ja vastuuttomia. Aktiivisia kalastajia on kaikkiaan n. 380 000 kpl, tässä sakissa on kaikenlaista saappaankuluttajaa.

Kalatalouden Keskusliiton tavoitteena on kaikkien kalastajaryhmien kalastusmahdollisuuksien kehittäminen. Tavoitteena on erityisesti nuorten kalastajien saaminen kalavesille, toisena tavoitteena on neuvoa ja opettaa lapset ja koululaiset jo pienestä kalastamaan eri tavoilla ja arvostamaan kotimaista kalaa terveellisenä ja maukkaana ravintona.  Aikuiset voisivatkin pysähtyä miettimään millaista esimerkkiä kestävästä käytöstä he nuorille antavat.

Perusteena tulee olla kalavarojen kestävän käytön periaate, täydennettynä luonnonvarojen hyödyntämistä koskevalla varovaisuus-periaatteella, valitettavasti ymmärrys kalavesillä usein saalista ahnehtiessa katoaa. Kehittyminen ei voi, eikä se saa perustua siihen, että valvontaa ja rangaistuksia joudutaan kiristämään piittaamattomuuden lisääntyessä.Kalaveden osakaskunnat varmistavat saaliit istutuksilla, joihin useat toiminnassa mukana olevat ihmiset käyttävät aikaansa ilman mitään korvausta, talkootyönä, jonka arvo varovaisesti mitaten on  1,2 milj. euroa vuodessa. Kalastuskunnilta menee huomattavia summia istutuksiin, osakaskunnat istuttavat kaloja vesistöihin noin viidellä miljoonalla eurolla vuodessa. Kalavesien hoitovastuu onkin kalastuslain mukaisesti kalaveden osakaskunnilla, ja tätä työtä tehdään pääsosin säntillisesti.

Kalavesille pääsy ja kalastuslupien hankkiminen on tehty Suomessa helpoksi, silti on olemassa useita piittaamattomia, jotka eivät välitä maksujaan maksaa. Kannattaa muistaa, että kalatalouden rahoituksesta suuri osa katetaan valtion kalastuksenhoitomaksuista kertyvillä tuloilla. Jokaisen luontoa hyödyntävän on ymmärrettävä oma vastuunsa kestävästä hyödyntämisestä. Kestävää hyödyntämistä ei ole ylenmääräinen saalin ahnehtiminen tai melko yleinen alamittaisten kuhien onkiminen.

Kesä- elokuu ovatkin rannoillamme ja jokisuistoissamme todellisia ryöstökalastus kuukausia. Esimerkiksi tuosta kuhan 37 sentin alamitasta ei muovikassimiehet välitä pätkääkään tai kohtuullisesta muikun tahi lohen pyynnistä. Onko mitään järkeä kalastaa alamittaista tai edes mittakalaa, ylenmäärin ja heittää hukkaan luonnonmukainen kutu, poikastuotto sekä samalla istutusten aiheuttama hyöty? Onko hetkellinen ahneus niin voimakas, että järjen ääni sumenee? Rannoilla kulkiessa ei järki tällä hetkellä tunnu olevan voimissaan. Venalaitureilla kehuskellaan satojen kuhien saaliilla, jotka on ryöstetty ahvenverkoilla. Mallikasta esimerkkiä nuorelle kalstajapolvelle?