Ennallistamisasetus

EU tason päätöksissä ja kotimaisissa puolustuspuheissa Ennallistamisasetuksessa on järki huuhtoutunut pesuveden mukana. Asetus on herättänyt kovaa keskustelua aiheesta, ehkäpä tässäkin on syytä rauhoittua. On syytä muistaa, että nekään tahot, jotka peräänkuuluttaa realismia ja suurempaa kansallista liikkumavaraa, eivät kiistä toimenpiteiden tarvetta. Ennallistamisen ei pitäisi olla EU tasolla vaan globaalia. Olen lukuisissa mielipiteissäni ilmaissut, että globaali metsien ennallistaminen vaikuttaa usealla tavalla ja paikallisilmastossa on saatavilla nopeitakin parannuksia. Ennallistamisen tarpeiden muutoksia pitää tarkastella paljon pidemmällä aikajänteellä kuin 70 vuotta samalla laajentaen toimia kauan sitten tuhotuille alueille.

Minusta ei ole realistista sanoa, että koska nykyään Suomessa on metsiä ja jostakin on metsät pistetty pelloiksi, niin suojelua tehdään suuremmalla vastuulla siellä missä metsiä on. Päätöksissä on suuri vaara hakkuiden vuotamisessa Eu:n ulkopuolelle, mielestäni Etelä-Amerikan nousevat tehtaat ovat merkkejä tästä muun ohella.

Kustannukset ovat miljaditasolla. Siksi olisi luontevaa tutkia asioita maltillisesti turvaten maa- ja metsätalouden toiminta, eli suomalainen huoltovarmuus ja työllisyys. Kansallinen päätösvalta turvaa päätöksiä huomioiden selvitykset missä mitäkin luontotyyppejä on. Puunsaatavuus on korostunut venäjän pakotteiden myötä. Vaikka tarvetta on muuttaa metsien kasvatusta ja maanviljelyä, pitää muistaa, että jostakin ne rahat on otettava. Laskelmia on heitetty, mutta ne ovat keskiarvoja, eivätkä välttämättä ole Suomen piirteiden mukaisia. Taloutta, kestäviä tavoitteita ja ennallistamista ei voi erottaa. Kompensointi veronmaksajien rahoilla on utopiaa näissä mittasuhteissa. Suomelle on oltava ehdoton edellytys tehdä päätökset kansallisissa käsissä.