Venäjä harjoittaa kiristystä

Julkisuudessa on keskusteltu Venäläisen mummon tapauksesta, sekä lapsiasiamiehen antamia kommentteja ongelmista puolivenäläisissä perheissä. Ongelmat lapsiasioissa ovat olleet yleisiä ja venäjän kitkerät kommentit ja huoli asiassa tuntuukin suomessa oudolta, muistaen venäläisiä orpoja, joiden kotina on viemäriverkosto. Venäjä on jo aiemmin ilmoittanut ajavansa kansalaistensa asioita huolimatta siitä missä he asuvat.

 

Suomeen ei tullut panssareita (tällä kertaa), vaan valtuuskunta, joka laittoi elintarvikeviennin seis. Vienti on suomelle tärkeää, n. 25% viennistä menee venäjälle, tuoden vajaa 100 milj euroa tuloja. Vienti on ollut kasvussa laajalle markkina-alueelle kasvattaen Venäjän merkitystä elintarvikeviennissä. Venäjä voikin kiristää miten vain, koska se ei ole WTOn jäsen, se määrittää omat ehtonsa, omien oikkujensa mukaan.

 

Vientikieltoon asetettiin 14 suomalaista yritystä. Venäjän toistuvat yksittäisiin Eu maihin kohdistuvat kauppapoliittiset ”uhkaukset” koettelevat uskoa Venäjän todelliseen haluun elää sovussa naapureidensa kanssa. Sovun tietysti määrittää kulloinenkin suurvaltapolitiikka, jonka suomalaisetkin ovat vuosisatojen kuluessa tunteneet nahoissaan. Yleensä vastaavilla auditointikierroksilla havaitut puutteet ilmaistaan tuottajalle ja hänelle annetaan aikaa korjata puutteet tai antaa vastineensa, asian vakavuudesta riippuen vastausaika vaihtelee. Mutta yleensä vain erittäin vakavissa puutteissa tulee kyseeseen täydellinen sulku.

 

Eu komissiossa Suomi on saanut ymmärtämystä, mutta epäilen vahvasti, että energiapolitiikan realiteetit estävät suuremmat politikoinnit Suomen asiassa. Ikäväähän se olisi euroopassakin, jos kaasu loppuu keskellä talvea, jälleen. Äitien tekemä ruokakin jää silloin toiseksi.

 

Koska ystävämme Venäjä on aina ollut ja tulee olemaan arvaamaton ystävä, tulisi meidän pyrkiä eroon kaikista riippuvuuksista naapuriimme, elämä kiristyksen varjossa on sama kuin vankeus.

 

Nyt jos koskaan, tulisi ystävällisesti, mutta päättäväisesti ilmaista Venäjälle, että suhteitamme ei tarvitse rasittaa joutavilla asioilla. Missä on nyt se vuosia jos ei vuosikymmeniä hehkutettu taito käydä kauppaa naapurin kanssa? Onko sitä ollutkaan, vai onko se taito ollut rajan toisella puolella?

Mitä Eu komissioon tulee, niin vastinetta rahalle tulee vaatia siltäkin suunnalta.