Riivatun energia!

Vihreää siirtymää pikavauhtia unelmoivat kipuilevat päätöksiensä seurauksissa energian hinnan noustessa, kansa maksaa käsi nyrkissä taskussa. Päätöksien vaikutuksia ei tunnusteta, kiemurrellen syytetään ulkoisia tekijöitä. Se ei vastaa totuutta. EU politiikka ei ole ulkoinen tekijä, vaan se pöytä, johon on ollut kova hinku. Muutoksia tarvitaan, mutta päätöksiä tehtäessä ei ole huomioitu kokonaisuutta. Jos kympistä menee kaksi ekua muualle, se on pois kysynnästä tai viimeisistä senteistä. Tätä on arjen kokonaisuus.

 

Polttonesteiden korkeaan hintaan on syitä. Öljyn hinta on keskeinen, korkeampiakin hintoja on nähty viimeisen 20 vuoden aikana, ilman tällaista hinnannousua mittarilla. Öljyn hintaan vaikuttaa kysynnän ja tuotannon epätasapaino ja kansainvälinen politiikka. Mittarilla näkyy aiemmatkin veronkorotukset. Biopolttoaineiden jakelu- ja sekoitusvelvoite on kotimaista tekoa aikataulussa ja laajuudessa. Velvoitteiden kasvaessa on EU:ssa rajattu bioraaka-aineiden valikoimaa. Sekoitevelvoite ja päästökauppa nostaa hintoja kymmeniä senttejä.

 

Velvoite ja aikataulu on Suomessa suurempi kuin muualla EU:ssa, tämä on täysimääräisesti hallitusohjelman aiheuttama hinnankorotus. Tavoite lienee kaikilla sama, mutta vauhti tappaa. EU:n nettomaksajat (myös me) maksavat muutamien maiden halvempaa energiaa, tukien saastuttavaa teknologiaa. Kotimaisen liikenteen päästöjä huolestuttavampaa on maailmalla jatkuvasti kasvava öljynkulutus, talous elpyy ja öljynkulutus hipoo uusia ennätyksiä.

 

Energianverotusta on nostettu usean hallituksen toimesta. Kaavailtu energiaverodirektiivi harmonisoi hintoja ja nostaa erityisesti Dieselin hintaa. Tämä näkyy tankilla ja siirtyy muihin hintoihin. Käyttövoima-, sekä ajoneuvon hankinnanverotus lypsää lompakkoa tehokkaasti. Vähenevä liikkuminen syö kotimaista kulutusta, palkkavetoisessa taloudessa kulutuksen ja sitä kautta työllisyyttä heikentävä vaikutus on ilmeinen.  Polttoaineen kuluttajahinnasta 19 % on alvia, joka maksetaan myös polttoaineverosta. Kasvavat hinnat valuvat suoraan yhteiskuntaa kiertämättä valtion kassaan. Joten on hieman tankkaajaa väheksyvää puhua mahdollisista ”menetyksistä” puhuttaessa kompensaatioista. Sähköstä maksetaan veroa ja siitä vielä 14 % alvia 1996 säädetyn valmisteverolain mukaan. 20 vuoden kuluessa verot ovat nousseet n. 265 %.

 

Sähkön hintaa nostaa Euroopan päätökset ajaa alas ydinvoimaa ja kohoava kaasunhinta. Pakotteet Venäjälle luovat painetta. Hintaa nostaa kuivat kesät ja tuulivoiman tuotannonvaihtelun hintapiikit. Päästökauppa tuo markkinahintaa lisää 60 - 80 € megawatti. Päästökauppa nostaa hintaa vihreänsiirtymän edetessä, puskuria on, mutta ne ovat poissa käytöstä. Päästökaupan vakauspelisäännöt ja tuulivoima ovat poliittisia päätöksiä. Tämä sortaa kuluttajia ja heikentää talousalueen kilpailukykyä. Nykyisyydessä helpotusta ei tuo haaveet tulevaisuuden tasoittumisesta. Siirtymän ongelma on vauhti, sekä siltapolttoaineiden vähyys kohti muita ratkaisuja. Keinotekoiset tulonsiirrot on järjettömiä epäonnistuneiden päätöksien himmeleitä. Kinastelun sijaan pitää pohtia suojautumista piikkejä vastaan, eikä luoda rakenteita piikittelylle. Perille ehditään hitaamminkin.