Pyhtään kaupunki

Hiljattain saimme käsiteltäväksi Kuntalaisaloitteen Pyhtään kuntamuodon muuttamiseksi kaupungiksi. Hanketta perustellaan ympäröivän alueen kaupunkirakenteella ja kuntamme edistyksellisellä toiminnalla. Kunnilla on laaja mahdollisuus päättää nimityksestään, joten miksei tätäkin asiaa ole hyvä hieman haastaa. Ensireaktio on varmasti ollut useammassakin kahvipöydässä epäuskoinen, jopa huvittunut. Siltikin on hyvä pohtia, millainen kuntamme rakenne on ja millaisen kehityskulun olemme käyneet siitä lähtien kun rannikkoalueellemme on muodostunut ”nykyaikaista” pysyvämpää asutusta 1200- luvun alkupuolelta. Asutuksen merkkejä löytyy jo kivikautiselta ajalta mm Heinlahdesta ja Ahvenkoskelta.

Pyhtää mainitaan itsenäisenä seurakuntana jo vuonna 1380, ollen siihen asti Pernajan kappeliseurakunta. Itsenäinen hallintopitäjä Pyhtää oli 1500-luvulta. Pyhtäästä on eronnut tai erotettu itsenäisiksi Kymi, Elimäki ja Ruotsinpyhtää, joka liittyi 2010 Loviisaan. Samalla liitettiin lakkautetusta Ruotsinpyhtään kunnasta Haaviston ja Vastilan kylät takaisin Pyhtääseen. Historia on pitkä ja arvokas. Kaupunkina emme ehkä kuitenkaan olisi omaleimainen itsemme. Pyhtää on erilaisten kylien ja saarien kunta. Kylillä on omanlaisensa raitit ja hieman toisistaan poikkeavat tavat elää ja olla, oma miljöö ja historia, myös elinkeinot vaihtelevat. Tässä kohtaa erilaisuus on rikkaus. Kuntamme ei ole kaupunkimainen yhteisö, eikä tiivis. Sisäistä yhdistävää joukkoliikennettä ei ole, eikä sellaista noin 5000 ihmisen väestöpohjalla saisikaan. Asukastiheytemme on harva ja siten miellyttävän väljä. Tiiviimpääkin asustusta löytyy sitä haluaville, mutta vain vähän. Kyllä se taitaa olla niin, että vahvuutenamme on olla ripeä ja helposti lähestyttävä kylien kunta, kuin kitulias kaupunki.

Oliko aloite siis turha? Ei todellakaan. Kunnan asukkaalla on kuntalain mukaan oikeus tehdä kunnalle aloitteita sen toimintaa koskevissa asioissa. Aloitteen käsittelee se viranomainen, jonka toimialaan asia kuuluu. Aloite saatetaan valtuustontietoon. Aloite herätti ja toivottavasti herättää edelleen pohdiskeluja siitä, millainen tie ja tulevaisuus meidänkin kunnallamme on ollut ja on. On ollut suuria maailmanhistorian tapahtumia, joihin Pyhtääläisiäkin on mukaan revitty. Kuntamme on silti säilynyt, väestö suhteellisen vakaana, myllerryksien vaatiessa uhrinsa. On hyvä haastaa rakenteita. Jos ei mitään tavoittele, ei mitään saa. Ja mehän saimme juuri sitä mitä kunta kaipaa. Kohtuullisen runsaasti julkisuutta. Kaupungiksi julistautumisen sijaan, voitaisiin harkita osakuntaliitosta. Strömforsin alue, eli itäisin osa Loviisaa olisi Pyhtäällä kuin kotonaan, kuten ennen 1743 Turun rauhaa, joka jakoi kuntamme. Ruukin omistushan on jo Pyhtäällä, niin miksei loppukin?