Tosiasioita sodastaUkrainan sota on pisteessä, jossa länsimaiden strategia on hukassa. Ponnekkaat puheet, Ukrainaa ei jätetä, on kulu fraasi, jolla toki osoitetaan myötätuntoa ratkaisematta tilannetta. Sota vaatii strategian, jossa kulutus-sodasta siirrytään suunnitelmaan lopputuloksen saamiseksi. Venäjällä on kyky ja halu jatkaa sotaa niin kauan, kuin Ukrainassa riittää elävää voimaa tuhottavaksi. Sitä ei riitä ikuisesti. Venäjällä on odotettu kansan tai jonkin ryhmän kaatavan Putinin, jolloin sodalle saataisiin määränpää. Pakotteet eivät pure. Eivät ainakaan sellaisessa ajassa, jota voi odottaa Ukrainan kestävän. Venäjän kykyä kääntää taloutta sotamateriaalin tuotantoon on aliarvioitu. Sen sijaan lännessä kyky tuottaa vaikkapa tykistön kranaatteja on lähes ennallaan. Ammuksia kuluu 3000 -5000 päivässä eli yli 100 000 kuukaudessa. Euroopassa vuosituotanto hiipii edelleen n. 400 000 kappaleessa. Yhdysvallat voivat tulevaisuudessa osoittaa saman kyllästymisen sotaan Euroopassa kuin ensimmäisessä maailmasodassa Presidentti Woodrow Wilson aikanaan. Näin ei voi jatkua. Asetoimituksissa, kalustossa ja asiantuntemuksessa on välttämätöntä päättää mihin pyritään. Jos halutaan saada Ukraina ylös kuopistaan, on tehokkaiden aseiden toimittaminen pakollista sodan saamiseksi raskaaksi Venäjälle, että joku paikka alkaa pettämään. Vatulointihanskat on aika laittaa kaappiin. Ajan kuluessa osapuolet hyökkääjäpuolella lietsovat levottomuuksia ympäri maailmaa ja sekoittavat kaiken. Lukemattomat ihmiset kärsivät ja ihmiset lankeavat propagandaan aiheuttaen harmia kaukana muuten rauhallisissa maissa. Gazan tapahtumat ja mielenosoitukset ovat yksi ilmiö. Samaan aikaan unohdetaan uhrit kokonaisuudessaan, terrori, ihmiskilvet ja panttivangit. Miksi ei tuomita kokonaisuutta? Ihmettelen. Israelin ja Palestiinankin alueille on saatavissa rauha, mutta tosiasiat pitää tunnustaa sielläkin. Kaksivaltiota voi olla mahdollista, mutta ei kaksi valtiota ja kaksi aluetta toisella. Kaikille olisi parhainta ratkaista Gazankin kysymys nyt. Työ sen jälkeen kestää vielä vuosia tai kymmeniä. Ilma sitä ei Länsirannan valtiosta voi edes haaveilla. |