Rahan paloa, uskoa jaloa?

Kehitysapua on maasta jaettu vuosikymmenet, yhtä pitkään on kiistelty vaikuttavuudesta ja onko tähän varaa. Sipilän hallitus nosti tavoitteen kehitysyhteistyöhön 0,7 %:n bruttokansantulosta, tätä emme saavuta. Maa velkaantuu ja laitamme n. 1,2 mrd euroa osin harmaisiin hankkeisiin. On perusteltua kysyä, olisiko aika auttaa ensin itseämme? Peruslähtökohtana pitää olla, että auttajan pitää olla kunnossa, jotta voi auttaa. Tukea perustellaan sitoumuksin, mutta taso on vaihdellut aiemminkin, kuten 90-luvun lamassa.

Muutama sata miljoonaa tukisi vaikkapa tätä vihreää siirtymää tai jospa vaan ottaisimme vähemmän velkaa. Kehitysavun ilmeinen valuvika on ideologinen kannattaminen tai vastustaminen. Pragmaattisuutta ja kovaa realismia ei ole. Tulokset tukevat omia uskomuksia. Tästä johtaa  tiedon vaihtelevuuteen ja epäluotettavuuteen, tulokset ovat ristiriitaisia. Mukana on pahoin korruptoituneita tahoja. Maailmanpankin tutkimuksen mukaan maan saadessa lisää apua prosentin bkt:sta, kasvaa maan kansalaisten talletukset veroparatiiseihin 3,4 %.

Rahaa virtaa EU:n monivuotisen rahoituskehykseen sekä 750 miljardin elvytyspakettiin. Paketista seuraa Suomelle arviolta vähintään 3 miljardin euron nettotappiot. Osa tästä tuesta valuu saastuttajamaiden saastuttamista tukeviin rakenteisiin, kun me täällä maksamme energiasta viimeisen päälle, ilman tukia. Perussuomalaiset ovat tätä kehitystä vastustanut kategorisesti.

En kiistä kehitysavun hyviä tavoitteita. Naisten- ja lasten oikeuksia tai koulutuksen tarvetta. Kiistän sen sijaan vaikkapa apuna annetun summan sään ennustamiseen Etiopiassa. Kehitysapuvaroista myönnettiin 7,4 milj.€ investointituki Etiopian ilmatieteenlaitoksen säähavaintoinfran ja ennustejärjestelmän kehittämiseen. Ennustaminen on varmasti tärkeää, mutta heti tuottavampaa olisi istuttaa vaikkapa puita alueelle. Sään ääri-ilmiöt ovat yleistyneet ja puita istuttamalla palautetaan luonnon tasapaino. Näin estetään kuivuutta ja tulvia, luonnon köyhtymistä ja sidotaan CO2 päästöjä. Puita pitäisi istuttaa globaalisti etelästä pohjoiseen.

Tämä on yksi konkreettinen esimerkki tuesta, joka kantaa ja tuottaa. Tukirahaa poltetaan silti abstrakteihin kohteisiin, kuten poliittisiin ja hallinnollisiin rakenteisiin. Onko meidän tarjoamat rakenteet ao. alueilla toivottuja ja kestäviä. Sodista, sorrosta, pakolaisista ja diktaattoreista päätellen ei. Kehitysavulla pitää keskittyä oman maan rahkeilla, tuen määrää sopeuttamalla, toteuttamaan käytännön elämää turvaavia hankkeita. Ilmeinen tarve avulle koituu mm. Ukrainasta.