Lisää torjuntavoittoja?Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila ja EU:n maatalouskomissaari Mariann Boel ovat sopineet 141-tuen kuusivuotisesta ratkaisusta Brysselissä. Anttilan mukaan komissaari kuunteli ymmärtäväisenä suomen ongelmia, kyllä niin. Kuunteli, vaan ei tainnut ymmärtää. Suuret jyräävät pienen. Lisäksi Anttilan mielestä ei pidä katsoa tuen määrää vaan muotoa, uudet ongelmat ovat edessä taas kuuden vuoden kuluttua, mitä taas tulikaan sovittua? Näinhän kävi liittymisneuvotteluissa sovituista asioista, molemmat osapuolet olivat erimieltä siitä onko tuki väliaikainen vai pysyvä. Nykyisessä laihassa sovussa on viimeisien vuosien osalla todella epämääräinen lupaus korvata 141-tuen pienenemistä LFA eli luonnonhaittakorvauksen avulla. Kommissaarin ratkaisu leikkaa tukea 6 % vuosittain, vuosina 2012-2013, on tuesta jäljellä vain 70 %. Tuen jatko kytketään LFA korvauksen tuleviin uudistuksiin EU:ssa. Uudistukset taas riippuvat täysin LFA-korvauksen perusteiden muutoksista koko EU:ssa. Siellä ovat tietysti taas muut valveilla, paitsi Suomi. Nykyinen tukijärjestelmähän on täysin Ranskalaisten suurkasvattajien edut turvaava ja lobbaama. Suomi on EU:ssa mallioppilas. Edellisenä niittinä oli sokeriuudistus. Suomi teki sovitut leikkaukset ja lakkautti Salon sokeritehtaan, eikä kannata unohtaa jo aiemmin lopetettua Turengintehdasta. Lisäksi Säkylän kohtalo on avoin. Useimmat muut maat eivät toteuttaneet omia osuuksiaan. Lobbarimaat Ranska ja Saksa eivät vähentäneet omaa tuotantoaa käytännössä ollenkaan, vaan jatkavat tolkutonta ylituotantoaan, joidenkin arvioiden mukaan tuotanto olisi siellä jopa kasvussa!. Koska tulevien muutoksien sisältöä ei tiedetä, on kädet käytännössä jo nyt sidottu ja 141-tukiohjelma jätetään tyhjän päälle, ratkaisu vaarantaakin elintarviketeollisuuden kotimaisen raaka-aineen saannin. Elintarviketeollisuus taas toivoo voivansa lisätä tuen menetykset tuotteiden hintaan. Koska kansallinentuki on veronmaksajien maksamaa, niin me veronmaksajat tietysti toivomme, että kun tuen määrää leikataan, niin samalla kyseinen leikkaus keventäisi meidän verotaakkaamme. Jokainen voi sitten käyttää säästyneet veroeuronsa halutessaan kotimaisiin elintarvikkeisiin. Taitaa olla toiveunta, me suomalaisethan olemme muutenkin tottuneet nähin ”väliaikaisiin” veroluonteisiin maksuihin. |