Lapsiperheiden köyhtyminen

Lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut reilussa 10 vuodessa, köyhyys on yleisempää kuin muussa väestössä. Yksinhuoltajien, että monilapsisten perheiden lapsien perinnöllinen köyhyys on yleistynyt.

Syitä on tiedossa.Työttömyys, osa-aika- ja pätkätyöt ja niistä johtuva pienituloisuus on lisääntynyt. Lapsiperheiden verorasitus, arvonlisävero, vähimmäisvanhempainrahojen ja kotihoidon tuen matala taso, asumiskustannukset, opiskelijalapsiperheiden opintorahan matala taso, yksinhuoltajien heikko työllisyys, pitkäaikaissairaudesta tai vam-maisuudesta johtuva heikko kyky osallistua työmarkkinoille ja siitä johtuva pieni-tuloisuus. Ongelmat eivät ratkea lisäämällä ministereitä, jotka kolisevat tyhjien kanistereiden tavoin paisuttaen julkistasektoria. Hyvien vuosien aikanakaan tulonsiirrot eivät kehittyneet, reaaliarvo on heikentynyt ja lamaleikkaukset ovat jääneet pysyviksi. Vuonna 2004 lapsiköyhyysaste oli 12,3 %, kun vuonna 1990 se oli 4,9 %.

Köyhyys heikentää mahdollisuutta vastata lapsen huolto- ja elatustehtävistä. Lapsien mahdollisuudet hyvään lapsuuteen heikkenevät, osallistumismahdollisuuksien puute aiheuttaa syrjäytymistä. Pahoinvointi fyysisesti ja psyykkisesti paisuu aiheuttaen inhimillisiä tragedioita. Vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen aiheuttaen yhteiskunnalle valtavia tappioita ja sitkeää sukupolvien yli ulottuvaa köyhyyttä. Tällöin on vaikea kasvattaa tasapainoisia, aktiivisia yhteiskuntamme edelleen rakentajia.

Lapsiperheiden palveluihin ja tukiin satsaaminen on parhainta hyvinvointipolitikkaa ja yhteiskunnan selkeä arvokannanotto perheiden asemaan.Taloustaantuman varjolla ei saa leikata lasten ja lapsiperheiden palveluita, ne ovat investointeja. Niin kutsuttujen säästöjen hinta tulee lopulta niin kuntien kuin koko yhteiskunnankin taakaksi. Kun ongelmat kasautuvat ja kasvavat niin myös kustannukset kasvavat onnistumisen heiketessä. Tämäkö on perintömme jälkipolville yhdessä jättimäisen valtionvelan kanssa?

Tulevan hallituksen keskeisenä tavoitteena on oltava mm. lapsiperheiden
köyhyyden vähentäminen. Lapsiperheiden verotusta on kevennettävä lapsi- ja
yksinhuoltajavähennyksin, perheverotus käyttöön ottaen. Lapsilisät tulee sitoa indeksiin ja lopettaa leikkauksista puhuminen, lapsilisä ei ole tulonsiirtoa, vaan yhteiskunnallinen arvokannanotto. RAY:n avustukset on suojeltava EU typeryyksiltä turvaten arvokas toiminta perheiden hyväksi. Kaikille työttömille tulisi räätälöidä tehokkaita työllistymistoimia, jotka johtavat suojatyöpaikkojen sijasta pysyvään työllistymiseen.

Mistä rahat? Julkisensektorin toiminnan ja koon järkeistämisellä, kehitys- ja lähialuerahojen leikkauksella, harmaantalouden suitsimisella, alkajaisiksi. On myös hyvä ymmärtää, että parannukset eivät ole pelkkiä menoja, raha tulee takaisin yhteiskunnalle. Kun ISAF operaatiot, Venäjä instituutin seminaarituet, kuntien-yhdistämistuet maksavat n. 140 milj euroa, on vaikeaa ymmärtää että lapsiperheet eivät ansaitse yhtään parempaa.