Viinan ihmeet

Viina on puheenaiheena kestosuosikki tai inhokki. Lähestymiskulmasta riippuen sitä on liikaa tai liian vähän, nykynuoriso osoittaa jo merkkejä uudesta vaiheesta, viinaa saattaa olla myös ihan tarpeeksi. Sitä ei tarvitse ottaa loppumisen pelossa.

Viina on tärkeä aihe. Sen verotuksella tuotetaan monia palveluja ja myynnillä, että valmistuksella turvataan työtä ja elinkeinoja. Käytöllä on ilonsa ja surunsa. En pyri vähättelemään suru ja haittaosiota, mutta suhtautuminen viinaan on suomessa aina ollut vaikea. Tämä näkyy kaikessa aiheeseen liittyvässä keskustelussa ja päätännässä. Sosiaaliyhteiskunnassa helähtää korville, jos puhu alkoholin sosiaalisesta puolesta. Liekö Luterilaista perua, että korostamme vain sitä pahaa? Päihdekeskustelu on jämähtänyt, nykyiset päihdeongelmat ovat eri vuosikymmenellä.

Elämä viinan kanssa on vaikeaa osaltaan historiallisessa valossa. Raittiusliikkeen perintönä meille todistellaan juoppoutamme ja heikkoa kykyä ottaa vastuu kulutuksestamme. Tämän ajan jälkiäisenä viinakset asetellaan vieläkin pahuusjärjestykseen, liikkeen tarkoitus oli ns. Paloviinan vastustaminen. Uusimmat ongelmat ovat purkeissa, ei pulloissa.

Verotulot ja valtiollinen ohjaus on voimakkaasti muokannut suhtautumistamme. Nykypäivänä tämä kaikki on jalostunut yhteiseksi ruumiillistumaksi sosiaaliyhteiskunnan holhouksessa. Kieltäminen vapahtaa (?), mutta ennen kieltolakia kulutuksemme oli  euroopan alhaisimpaa. Kieltolainaika ohjasi kulutuksen väkeviin. Rakkaita naisiamme saamme kiittää siitä, että kieltolaki poistettiin ns. Naisten adressin jälkeen.

Nykypäivänä realiteetti kuitenkin on, että alkoholilainsäädäntömme vaikuttaa liian vahvasti moneen osa-alueeseen. Viinaralli haittaa kotimaista valmistusta ja vie työtä ja verotuloja. Anniskelun tiukka ohjaaminen vaikeuttaa sosiaalista puolta tapahtumissa ja myyntiä ylipäätään. Hallitsematon käyttö pusikoissa tai anniskelualueilla kiusaa, ihan syystä, sivullisia. Kotimainen maaseutuyrittäjyys saisi pienvalmistuksesta elantoa ja tuotteiden jalostusarvoa nostettaisiin kummasti. Marjoista ja hedelmistä saisi aikaan monia erialisia piensarjoja, joiden laatu, hinta ja määrä on taatusti jotain muuta kuin puteli huiviin tavaraa. Valtio monopoli estää täysin tälläisen toiminnan ja tekee sen verotuksella ja valvontamaksuilla kannattamattomaksi. Yhteiskuntaamme leimaava kielteisyys hallitsee tässäkin.

Keskustelua leimaa vahvasti syyllistäminen, terveydelliset haitat ja hinta. Hinta ohjaa juomaan tai sitten ei, keskustelusta puuttuu täysin pohdinta siitä olemmeko me luoneet yhteiskunnan, jossa pahaa oloa, yksinäisyyttä, turhautumista ,sairauksia paetaan viinaan? Kyllä. Alkoholi on suurelta osin seuraus.

Kuntasektorilla on puhuttu paljonkin kilpailutuksien tiukasta sääntelystä. Silloin valtion taholta on kovasti vedottu kaukaa valittuun syntipukkiin, EU:hun. Mutta kun ministerillä pipon resori painaa valtimoa, niin vapaa liikkuvuus ja EU säädökset eivät nouse esiin puolessa sanassa. Asenteet ovat vähintään yhtä suuri ongelma kuin varsinainen käyttö.