Metsäistä mieltä

Metsät ovat arvokasta luontoa, mielenmaisemaa ja taloutta. On selvää, että metsä tarvitsee harkittua käyttöä ja suojelua, jota tarvitaan myös yli-innokkailta idealisteilta.

Hakkuut ovat tosiasia, mutta metsienkäyttö on vastuullista ja uudistavaa. Vaikka muutokset ovat tosia, ihmisen jälki on osa luontoa, ei luonnottomuutta. Vain muutos on pysyvää. Suomen metsien uudistamiseen velvoittava laki on tullut jo 1886, ei sekään ole jäänyt paikoilleen. Metsien käyttö elää ajassa.

Käyttöön liittyy aina ristiriitoja, metsä on taloutemme ja hiilinielumme perusta yhdessä, muiden arvojen kanssa. Näitä arvoja markkinoidaan EU:n tasolle sovittamattomina ristiriitoina. Ristiriitojen lietsominen palvelee omia ideologisia tarkoitusperiä. Jos täällä meinataan elää on metsien käyttö, kuten maanviljelyskin tosiasioita.

Sitkeät harhat elävät valistustyöstä huolimatta. EU:ssa ei tiedetä, eikä tahdota tietää riittävästi suomalaisesta metsänhoidosta ja metsäpolitiikasta. Brysselissä on vähän metsäosaamista ja siihen maaperään kotimainen propaganda luontotuhosta uppoaa. Harhat loukkaavat yksityisomistusta, maassa on tahoja, jotka levittävät yksipuolista tietoa metsiemme käytöstä. Tällä kaivetaan pohjaa taloudelta sekä yhteiseltä metsäpoliittiselta lainvalmistelulta. EU:n metsäryhmä on tarpeellinen avaus.

EU:n metsästrategia on uudistuksessa ja Suomelle tärkeä biotalous ei saa unohtua, eikä varsinkaan muuttua keskisen euroopan mukaan. Sen sijaan, että pyritään tuhomaan metsätalouden edellytyksiä Suomessa, tulisi energiaa ohjata oikeisiin metsätuhoihin ja maapallon uudelleen metsittämiseen.