Liikunta otettava kansalliseksi voimavaraksi

Sain kunnian osallistua 12.2. Kymenlaakson Liikunta ry:n vaalipaneeliin. Tilaisuudessa SLU:n Juha Heikkala esitteli haasteita ja mahdollisuuksia liikunnan parissa, sekä Liikunnan ja urheilun vision 2020. Vision mukaan olemme maailman liikkuvin urheilukansa 2020. Tavoite on kova, mutta kannatettava.

Puhuttaessa liikunnasta unohtuu, että liikuntapolitiikka on paljon muutakin kuin liikuntaa. Maankäyttö, Terveyspolitiikka, kirjanpito- ja verosäännökset sekä kouluja koskevat päätökset ovat liikuntapolitiikkaa. Liikunnasta puhuttaessa tulee mieleen huippu-urheilu ja koululiikunta, helposti unohtuu 2/3 osaa kansasta, joka ei liiku riittävästi positiivisten terveysvaikutusten saamiseksi. Vaikutuksen ei aina välttämättä tarvitse olla fyysinen, vaan psyykkinen.

Aikuisväestöllä liikunta on sosiaalinen ja yhteisöllinen kokemus, kun taas lapsilla leikkiä, onnistumista ja oppimista. Kenttä on laaja ja sirpaleinen, jokaisella on omat odotuksensa. Ei siis ole yhtä oikeaa tapaa liikkua tai järjestää mahdollisuuksia liikuntaan.

Päättäjien tehtävä on mahdollistaa liikunnalliset mahdollisuudet. Kaavoituksella ja maakäytöllä turvataan hyötyliikunnan ja aktiivisen urheilun mahdollisuudet. Monesti ongelmana on raha, liikunnan terveysvaikutukset ovat tiedossa, mutta kun niitä ei voi heti mitata säästöinä, on kiusaus leikata suuri. Kunnat investoivat liikuntapaikkoihin, mutta monesti ylläpito tuppaa unohtumaan. Vapaaehtoistyöhön tarkoitettuja rahoja on helppo leikata ,” talkoillahan he tekevät työtään kuitenkin”. Tämä on väärin, seurat muodostavat yhdessä laajan kansanliikkeen ja tekevät hyvää työtä kansanterveydenkin nimissä. Työ tarvitsee talkoohengen lisäksi myös rahoitusta.  Kysymys on asenteesta, haluammeko me olla liikkuvia vai emme? Jokainen voi olla esimerkkinä ja samalla tukemassa muita.

Tulevaan hallitusohjelmaan olisi hyvä kirjata liikuntamyönteinen asenne ja kampanjointi liikunnan ja terveellisemmän ravinnon puolesta, tarvitaan konkreettinen liikuntapoliittinen ohjelma, tehdään enemmän yhdessä hengellä, jossa SLU on varmasti asiantunteva voima. Samoin alv prosentin vähennys kohdistetusti urheilu- ja liikuntavälineisiin madaltaisi perheiden kynnystä hankkia välineitä. Samalla kotimaiset välinevalmistajat saisivat työtä. Päättäjien on valvottava että esim. vuodelle 2011 varatut rahat  (n. 135 milj €) menevät tuottaviin kohteisiin. Tarvitaan tekoja, ei 158 sivun mittaisia Valtioneuvoston periaatepäätöksiä Liikunnan edistämiseksi.

Lopulta tarvitaan kuitenkin omaa vastuuta omasta terveydestään ja liikkumisestaan. Yksilön vastuuta ei voi ulkoistaa koululle, päättäjille tai valtiolle. Monellakin tapaa kysymys on asenteesta, niin päättäjä kuin yksilötasolla. SLU:n visio ”Olemme maailman liikkuvin urheilukansa 2020” mittaa tämän asenteen. Se on myös haaste, minä otan haasteen vastaan, otatko sinä?