Sulle ja varsinkin mulle!

Suomessa vallitsee Kaverikapitalismi, jonka kitkeminen pienistä hyvinvoivista suljetuista piireistä on vaikeaa. Vaikenemisen muuria ylläpitää pelko putoamisesta eduilta ja varsinkin omasta sosiaalisesta verkostosta. Kaverikapitalismi ei tunne puoluerajoja, nauttiskelu onnistuu oikealta vasemmalle. Maantapa on niin tavallinen osa arkea, että sitä ei tunnisteta. Ajattelussa ja kriittisyydessä omiin toimiin vallitsee sokeapiste. Kun käsi käy, se tottuu, on sitten kyse viinalaskuista tai bisneksestä omalle, kaverin tai sukulaisen hyväksi. Elinkeinoelämässä tai virkamiestasolla pidetään huolta eduista. Nehän on ”ansaittu”.

Erilaiset bisnes ja lupakuviot on tuttua ja turvallista toimintaa. Omalukunsa on maahan pesinyt kokous ja hallintokulttuuri, jossa oman päätoimen ohessa järjestyy pientä bonusta ja matkoja erilaisista toimikunnista, hallintoneuvostoista jne. Ja palkka juoksee päätoimesta. Kun media tuo näitä julki on poliitikkojen vaikeaa puuttua, koska siellähän saattaa jo olla joku kaveri tai ties oma tuleva paikka, jos ailahteleva kansavalta potkii varpaille.

Eduista nauttivat taas eivät ymmärrä miksi asiasta palkkatyöläinen meuhkaa, täältä nähden palkkiot, jotka ylittää parhaimmillaan tavallisen vuosiansion monikertaisesti tuntuu absurdilta. Väärältä ja moraalittomalta. Paikkoja iltalypsyyn voi olla useita, siinä sitä elämänlaatu kohenee kummasti ja voi ihmetellä mitä se rahava taas valittaa pienistä palkankorotuksista tai kohonneista maksuista ja veroista. Niitähän voi aina puolustaa poliittisella jargonilla ja lietsomalla höpöjuttuja. Tuore ja räikeä esimerkki on tapaus Fortum. Valvovien virkamiesten yhteistyö ja omistajaohjaus hipoo nollaa, palkkiot ei. Ja johto tarvitsee bonusta. Onneksi ei mennyt useampi miljardi kaivoon, palkkiothan olisi siinä tapauksessa monikertaiset.