Ukraina pulassa

Ukrainan hätätilanne on ensisoitto Euroopan tilanteelle, jos antaudumme Venäjän edessä. Jos historiasta voi jotakin oppia, niin ei tarvitse muuta kuin selata Hitlerin pelikirjaa ja havaita Venäjän lähes kopioineen taktiikkansa. Retoriikkaansa myöden. Kansanmurhankin Stalin ennätti tehdä aiemmin, Holodomor tuppaakin jäämään Holokaustin varjoon. Uhreja oli sielläkin miljoonia.

USA jätti Suomen NL armoille aikanaan ja sama kuvio tulee esiin Trumpin aikana. Vaikka kuka tietää mihin tämä tuuliviiri suuntaa. Nykyinen rauhanehdotus on potku Euroopan nivusiin ja vielä pitäisi osoittaa kiitollisuutta. Suomi joutuu pitämään naaman näkkärillä, että ei vaan menetetä sylikoiran asemaa. Jos Eurooppa hylkää nyt Ukrainan, se hylkää itsensä. Ukrainan puolustaminen, uhrit, ympäristökatastrofi, hävitys ja taloudellinen uhraus ovat turhia.

Alueluovutukset muistuttavat paljon Suomen menetyksiä ilman laukaustakaan. Elintärkeitä alueita luovutettaisiin ja asevoimat heikennettäisiin niin, että Venäjä käytännössä alistaa naapurinsa, eikä itsenäinen maa käyttäisi oikeutta hallita alueitaan tai edes itsenäisyyttään. Näillä puheilla ja teoilla turvatakuut ovat pelkkää teatteria. Niitä Ukraina sai myös 90-luvulla ja kuinkas kävi?.  Ihmisoikeuksien kannalta ja kaiken mitä mm YK edustaa, olisi melkoinen luovutus unohtaa Venäjän tekemät sotarikokset ihmiskuntaa- ja vehkeilyä rauhaa vastaan, unohtamatta ympäristökatastrofia, jota ei saa painaa villaisella. Ukraina on tutkinut 130 000 sotarikosta, oli kaikessa perää tai ei, niin tässä unohdetaan kaikki rikokset ihmisiä vastaan. Siviilejä. Pyrkimys rauhaan on tietysti oikea, mutta ei näin.