Metsien lisääminen

Metsät ovat monenlaisten intohimojen kohde, Suomessa ja muualla. Metsäkeskusteluun on asettunut käsite, että metsiin ei kosketa. Talouden realiteetit ja ideologia kohtaa kurssilla, jossa mikään käyttö ei olisi sallittua. Se ei ole realistista. Meille Suomalaisille Metsä on tärkeä paikka. Hiljentymistä, vaeltamista, kaukomaisemaa ja harrastuksia. Keskustelussa korostuu tyypilliset Suomalaiset näkemykset, joissa minä olen oikeassa ja muut väärässä. On vain yksi oikea tapa. Keskustelu on päästöjen osalta valitettavan Suomi keskeistä, samaan aikaan, kun USA valtavana päästölähteenä kulkee kohti keskiaikaa. Ehdotus päästöjen raportoinnin lopettamisesta on mielipuolinen.

Omaa politiikkaa ja tilastoja ovat laskentakaavat, joilla metsä on joko hiilinielu tai päästölähde. Meillä tietysti päästöjä ja naapureissa nieluja. Teknisiä ratkaisuja haetaan ratkaisuksi CO2 päästöjen sitomiseksi ja metsien nielusta kiistely varmasti jatkuu haettaessa järkevää tietä kohti hiilineutraaliutta. On tietenkin totta, että metsistä on pidettävä huolta, tavoilla, jotka samalla tukevat myös taloutta ja yksityisen omistuksen oikeutta.

Päästökeskustelussa väheksytään liiaksi metsittämistä hiilinieluna. Maapallolla on paljon alueita, joista metsät on tuhottu, ja alueita, joita voidaan metsittää uusina alueina. Ennallistettavaa kyllä riittää. Näiden Hiilinieluja väheksytään ja eivät ne varmaan ole kokonaan kaiken kattavia ratkaisuja, mutta osa sitä. Metsittämisellä globaalisti on kuitenkin paljon muitakin vaikutuksia. Ne vaikuttavat suoraan paikalliseen ilmastoon, vesitalouteen ja eläimiin. Metsityksellä on sosioekonomisia vaikutuksia. Myös konkreettisesti nähty muutos tukee muita positiivisia muutoksia. Maailmassa on alueita, joissa voidaan viljellä nopeakasvuisia lajeja ja biomassaa voitaisiin haudata maahan, jossa sitoutunut hiili pysyy kauan, asiaa sietäisi tutkia. Kuutio puuta sitoo hiilidioksidia n. 800–1000 kiloa.