Terveydenhuolto kuuluu kaikille!

Keskustelua herättää Sotesäästöjen aikana hoidon mahdollinen rajaaminen mm. elintapa tai muilla ei lääketieteellisillä perusteilla. Kuuluuko hoito kaikille?.  Yleisesti voi kiivaimpien rajaajien olevan nuoria ja varsinkin terveitä. Työn tuomaa rasitusta ei ehkä ole kertynyt samoin kuin jo vuosikymmen vanhemmalle. Ja jos itsellä ei vaivoja ole, on vaikea ymmärtää toisella niitä olevan. Siltä pohjalta ei kuitenkaan tunneta toisten elämää.

Tämä on vähän kuin yövuorolisä yö työläisille, innokkaimmin niitä poistaa ne, jotka ei tee työtä tuntiakaan öisin. Sellaisiakin väitteitä kuulee, että nykypäivänä työt on keventyneet kaikenlaisten laitteiden avulla niin, että jos vain liikkuu ja pumppaa rautaa, ei ole mahdollista saada työperäisiä sairauksia, vähänpä tiedätte.

On helppoa sanoa, liiku, älä syö makkaraa. Ainoa viini nautitaan ehkä Ehtoollisella. Ja kas, kaikki paranee. Ei. Elämäntavoilla ja liikunnalla on tietenkin kiistattomia positiivisia vaikutuksia. Elämä ja kuluma on kuitenkin monimuotoista. Sama työ toiselle ei aiheuta mitään vaivaa kolmannelle. Perimä vaikuttaa. Samoja sairauksia on liikkuvilla Parsaa mussuttavilla puristeilla, kuin muillakin. Pötkäleen kolesterolit voivat olla nälkämaan oravaa paremmat. Enkä nyt tarkoita mitään ääritapauksia, vaan puhutaan keskivertokansalaisesta.

Jos pohditaan Veroperusteisen palvelun rajaamista, aletaan pohtia myös kollektiivisen verotuksen oikeutta. En usko rajauksien palvelevan yhteiskuntaa vähänkään pidemmässä juoksussa. Euron säästöllä kympin vahingot. Ei kukaan valitse sairauksiaan, Terveydenhuolto kuuluu kaikille.